"Niin, sire, sen toimenpiteen esittäjänä."
"Ja kardinaali piti teistä?" ihmetteli kuningas yksinkertaisesti.
"Minä takasin hänen ylhäisyydelleen, että teidän majesteettinne ei ottaisi vastaan sellaista lahjoitusta", selitti Colbert ainiaan rauhalliseen tapaansa, joka arkiasioissakin sai jonkunlaista juhlallista sävyä.
Ludvig pyyhkäisi kädellään otsaansa.
"Oh, kuinka nuori minä olen ihmisten valtiaaksi!" mutisi hän itsekseen.
"Mihin aikaan lähetän rahat teidän majesteetillenne?" kysyi Colbert nähdessään kuninkaan kohottavan päänsä.
"Illalla kello yksitoista. En halua, että kukaan saa niistä tietää."
Colbert ei vastannut, ikäänkuin hänelle ei olisi kieltoa annettukaan.
"Onko summa harkkoina vai rahaksilyötynä kultana?"
"Leimattuina rahoina, sire."