"Antakaakin minulle siis pian selvyys… aikani on kallista. Mitä olette tehnyt sen jälkeen kun saitte eronne?"
"Olen menestynyt, sire."
"Se on kova sana, herra d'Artagnan."
"Teidän majesteettinne näkyy antavan sille ikävän merkityksen. Tunnen kuningasta kohtaan syvää kunnioitusta, ja jos pitkällinen tottumukseni leiri- ja kasarmielämään saattaakin aiheuttaa esiintymiseeni säädyttömyyttä, on teidän majesteettinne liian korkealla yläpuolellani, loukkaantuaksenne sanasta, joka viattomasti luiskahtaa soturin suusta."
"Tiedänkin tosiaan, että te olette suorittanut loistavan urotyön Englannissa, monsieur. Pahoittelen vain, että te olette rikkonut lupauksenne."
"Minäkö?" huudahti d'Artagnan.
"Epäilemättä… Te vakuutitte pidättyvänne palvelemasta ketään muuta ruhtinasta, kun otitte eron väestäni. Kuitenkin työskentelitte kuningas Kaarle II:n lukuun, ihmeellisellä tavalla siepatessanne kenraali Monkin."
"Suokaa anteeksi, sire, minä työskentelin omaan lukuuni."
"Onnistiko?"
"Niinkuin viidennentoista vuosisadan seikkailijaa."