"Mitä sanotte onnistamiseksi? menestykseksi?"
"Sataatuhatta écua, sire, jotka nyt omistan palkkiona viikon puuhasta, — kolmin verroin suurempana summana kuin olen kaikkiaan pidellyt viidenkymmenen vuoden mittaan."
"Kaunis erä… mutta teillähän lienee kunnianhimoa?"
"Minulla, sire? Jo neljännestä pidin aarteena, ja vakuutan teille, etten ajattele pääomani lisäämistä."
"Mitä! Aiotte olla jouten?"
"Niin, sire."
"Hylätä miekkanne?"
"Se on jo tehty."
"Mahdotonta, herra d'Artagnan", sanoi Ludvig päättävästi.
"Mutta, sire…"