"Mutta te ette usko sitä?"
"Minä en ole mikään suuri valtiomies, mutta minulla on silmää liikeasioissa; se on niissä jokseenkin taattu, ja minä en näe asemaa ihan siinä valossa kuin teidän majesteettinne. Mazarinin hallituskausi on päättynyt, mutta nyt alkaa finanssimiesten valtakausi. Heillä on rahat: teidän majesteettinne ei useinkaan saane niitä nähdäkseen. Noiden nälkäisten susien kynsissä eläminen on nuivaa miehelle, joka on suunnitellut itselleen riippumatonta tulevaisuutta."
Samassa joku koputti työhuoneen oveen; kuningas kohotti ylpeästi päätänsä.
"Suokaa anteeksi, herra d'Artagnan", sanoi hän; "herra Colbert tuo minulle raportin. Astukaa sisään, herra Colbert!"
D'Artagnan siirtyi syrjään. Colbert ilmestyi, kädessään papereita ja tuli kuninkaan eteen. On sanomattakin selvää, että gascognelainen käytti tilaisuutta tarkastaakseen ovelalla ja terävällä katseellaan näin esiintyneitä uusia kasvoja.
"Tutkinto on siis toimitettu?" kysyi kuningas Colbertilta.
"Niin, sire."
"Ja tuomarien lausunto…?"
"Se kuuluu, että syytetyt ovat ansainneet omaisuutensa ja henkensä menetyksen."
"Vai niini" sanoi kuningas silmää räpäyttämättä, samalla luoden syrjäkatseen d'Artagnaniin. "Entä teidän mielipiteenne, herra Colbert?"