Ludvig XIV puhkesi nauramaan.
"Olette ovela gascognelainen, herra d'Artagnan; houkuttelette esiin sydämeni salaisuuden."
"Ahaa, teidän majesteetillanne on siis salaisuus?"
"Niin, monsieur."
"No hyvä, silloin otan vastaan tarjoamanne kaksikymmentä tuhatta livreä, sillä minä säilytän sen salaisuuden, ja vaiteliaisuus on näinä aikoina määrättömän kallisarvoista. Suvaitseeko teidän majesteettinne jatkaa nyt?"
"Teidän tulee vetää saappaat jalkaan, herra d'Artagnan ja nousta ratsaille."
"Hetikohta?"
"Kahden päivän kuluessa."
"Sitä parempi, sire, sillä minulla on muutamia asioita järjestettävinä ennen lähtöäni, etenkin jos joudun alttiiksi iskuille."
"Sitä saattaa sattua."