"Olen tahtonut näyttää teille, että te, niin hyvä palvelija, olitte menettänyt hyvän isännän; olenko missään määrin vaatimustenne mukainen herraksenne?"
"Se alkaa olla vakaumukseni, sire."
"Ryhdytte siis jälleen palvelustoimiin, monsieur. Teidän komppanianne on ollut hajoamistilassa lähdöstänne saakka, ja miehistö kuljeskelee kaduilla ja mellastelee kapakoissa, joissa tapahtuu kaksintaisteluita minun ja isäni kielloista huolimatta. Te järjestätte komppanian kuntoon mitä pikimmin."
"Kyllä, sire."
"Te ette enää erkane seurueestani."
"Hyvä!"
"Ja te lähdette mukanani armeijaan, pysytellen telttani välittömässä läheisyydessä."
"Sire", huomautti d'Artagnan, "jos palvelukseni muodostuu tuollaiseksi, ei teidän majesteettinne tarvitse maksaa minulle kahtakymmentätuhatta livreä, sillä minä en tuon ohjelman mukaan tule sitä palkkaa ansainneeksi."
"Minä tahdon, että te voitte esiintyä hoviarvonne mukaisesti; tahdon että saatte pidetyksi hyvää seuraa pöydässänne, — että muskettikapteeni on huomattava henkilö."
"Ja minä", sanoi d'Artagnan kiivaasti, "en pidä lahjarahoista, minä tahdon ansaita varani! Teidän majesteettinne antaa minulle joutiotoimen, jonka ken hyvänsä hoitaa neljästätuhannesta livrestä."