"Ei, ei, päin vastoin, tiedustelkaa minulta, vaatikaa minua selvittämään asia heti, jotten anna minkään tunteen kääntää mieltäni muuhun, — Fouquet, hyvä ystävä, sanomallani on ääretön merkitys!"
"Te hämmästytätte minua, markiisitar; sanoisinpa melkein, että peloitattekin, kun tottuneena maailmannaisena nyt olette niin totinen ja miettiväinen. Asia on siis vakavaa laatua?"
"Voi, hyvin vakavaa; kuulkaahan…"
"Ensiksi, miten tulitte tänne?"
"Sen saatte tietää tuotapikaa; aloitan tärkeimmästä: tiedättekö, että herra Colbert on nimitetty kuninkaan intendentiksi?"
"Pyh! Colbert, pikku Colbert? Kardinaalivainajan toimitsija?"
"Niin juuri."
"No, mitä peloittavaa te siinä näette, rakas markiisitar? Pikku Colbert intendenttinä, — se on kummallista, sen myönnän, mutta mitään hätäännyttävää ei siinä ole."
"Luuletteko, että kuningas on ilman erityisiä vaikuttimia antanut tuollaisen arvoaseman syrjäiselle kansliasielulle?"
"Onko ensiksikään ihan varmaa, että kuningas on sen hänelle antanut?"