"Sitä tietoa tuomaan tulinkin luoksenne."
"Ottiko rouva Vanel Colbertin muistiinpanot, lähettääkseen ne minulle!"
"Ei, mutta niistä syntyi ihmeellisellä tavalla kaksoiskappale. Lyijykynä oli siksi kova, että musta jälki painoi toiseen lehteen valkoisen jäljennöksen. Colbert repi päällimmäisen lehden sitten siekaleiksi, havaitsematta näitä toisia piirtoja, jotka rouva Vanel tuli pian huomanneeksi; hän otti niistä selvän ja lähetti minulle sanan."
"Kas vain!"
"Varmistauduttuaan sitten siitä, että minä olen harras ystävänne, hän antoi minulle sen paperin ja ilmaisi tämän talon salaisuuden."
"Missä se paperi on?" virkahti Fouquet hiukan huolestuneena.
"Tässä, monsieur; lukekaa se", sanoi markiisitar.
"'Rahasto-oikeuden tuomittaviksi toimitetaan veronkantajista: d'Eymeris, F:n ystävä; Lyodot, samoin; de Vanin, yhdentekevä.' D'Eymeris! Lyodot!" huudahti Fouquet lukien uudestaan.
"Teidän ystäviänne", huomautti markiisitar.
"Mutta 'rahasto-oikeuden tuomittaviksi' — mitä kummaa se merkitsee?"…