Fouquet nousi vuorostaan.
"Entä minulla?" hän kysäisi.
"Oh, teillä — teillä on vain ylväs sielu. Varokaa!"
"Siis?"
"Olen tehnyt, mitä minun piti tehdä, hyvä ystävä, maineeni menettämisen uhalla. Hyvästi!"
"Eihän hyvästi, vaan näkemiin!"
"Kenties", virkkoi markiisitar hiljaa. Ja ojennettuaan kätensä Fouquetin suudeltavaksi hän astui niin päättäväisesti ovelle että Fouquet ei rohjennut pidättää häntä.
Pää kumarassa ja pilvi otsallaan rahaministeri sitten laskeusi maanalaiseen käytävään, missä metallilangat yhdistivät hänen kaksi asuntoansa ja kuvastimien takapintaan kiinnitettyjen tiukujen avulla välittivät hänen kaksinaista elämäänsä.
55.
Rahaministerin hengellinen veli.