"No, johan olen neljännestunnin ajan rukoillut teitä avaamaan, edes vastausta saamatta."
"Tiedäthän kertakaikkiaan, että minä en anna häiritä itseäni työssä. Sinä olisit luonnollisesti poikkeuksena, Gourville, mutta muiden vuoksi tahdon, että ohjettani pidetään aivan ehdottomana."
"Monseigneur, tällä hetkellä eivät minua olisi pidättäneet mitkään ohjeet, eivät salvat eivätkä seinät. Pian olisin rikkonut kiellot ja ovet!"
"Ahaa, on siis jotakin merkillistä tapahtunut?" virkkoi Fouquet.
"On ihan ihmeitä, monseigneur!"
"Mikä on hätänä?" kysyi Fouquet hiukan järkkyneenä läheisimmän uskottunsa mielenkuohusta.
"On perustettu salainen tuomioistuin, monseigneur."
"Sen kyllä tiedän; mutta kokoontuuko se, Gourville?"
"Se on jo istunut, monseigneur, ja julistanut tuomion."
"Tuomion!" äännähti Fouquet kykenemättä salaamaan värähdystään ja kasvojensa vaalenemista. "Tuomion! Ketä vastaan?"