"Se on tuominnut kaksi ystäväänne…"
"Lyodotin ja d'Eymerisin, vai mitä?"
"Niin, monseigneur… kuolemaan!"
"Syyhyn langetettuina! Oh, sinä erehdyt, Gourville, — se on mahdotonta."
"Tässä on jäljennös päätöksestä, jonka kuningas kuuluu vahvistavan tänään, ellei hän jo ole nimeänsä kirjoittanutkin."
Fouquet sieppasi kiihkeästi paperin, luki sen ja antoi takaisin Gourvillelle. "Ei sille saada kuninkaan allekirjoitusta", hän vakuutti.
Gourville pudisti päätänsä.
"Monseigneur, Colbert on rivakka kehoittaja; älkää pitäkö hänen nykyistä vaikutustaan vähäpätöisenä."
"Taas Colbert!" kivahti Fouquet; "lempo, sillä nimellä on ihan kiusattu korviani parin kolmen päivän aikana! Liian tärkeäksi tehdään noin mitätön mies, Gourville. Ilmestyköön Colbert esiin, niin katselenpa häntä; kohottakoon päänsä, niin painan sen tomuun; mutta ymmärräthän, että minun täytyy saada edes jonkunlainen suoranainen aihe esiintyäkseni mokomaa varjokuvaa vastaan."
"Malttakaa mielenne, monseigneur, sillä te ette tiedä, että Colbert on jo pitkällä… Ryhtykää joutuin tutkimaan hänen toimintaansa; tuo juro finanssimies muistuttaa meteoria, jota silmä ei koskaan täydellisesti havaitse ennen kuin sen väistäminen on myöhäistä."