"Minä johdan sinut nyt Pluto-jumalan[38] luokse", sanoi d'Artagnan nuorelle miehelle; "valmistaudu nyt koko päiväksi katselemaan kultakolikkojen pinoamista. Taivasten tekijä, olenpa minä muuttunut!"
"Mutta katsokaahan, kuinka ihmisiä tungeksii kaduilla", huomautti Raoul.
"Onko tänään joku juhlakulkue liikkeellä?" kysyi d'Artagnan eräältä kuljeksijalta.
"Ei, nyt hirtetään, monsieur", vastasi ohikulkija.
"Mitä! Hirtetään?" kertasi d'Artagnan; "Grèvelläkö?"
"Niin, monsieur."
"Lempo sellaisen vintiön periköön, joka laittautuu hirteen juuri silloin kun minun pitää nostaa vuokraneljännekseni!" huudahti d'Artagnan. "Oletko nähnyt ketään hirtettävän, Raoul?"
"En, monsieur… Jumalan kiitos!"
"Sellainen on nuoruus… Jos olisit ollut vartiopäällikön vuorolla juoksuhaudassa, niinkuin minä monasti, ja joku vakooja… mutta suo anteeksi, Raoul, minä höpöttelen. Sinä olet oikeassa, hirttäminen on inhoittava näky… Mihin aikaan se tapahtuu, monsieur, jos saan luvan kysyä?"
"Monsieur", vastasi kuljeksija kunnioittavasti, ihastuksissaan siitä, että sai keskustella kahden sotilashenkilön kanssa, "se lienee määrätty kello kolmeksi."