"Mainiot, ystäväiseni", vastasi kreivi huolimatta muistuttaa hänelle, että Mans oli samalla taholla kuin Tourainen maakunta, joten hän korkeintaan kaksi päivää odottamalla voisi saada ystävästään seuralaisen.
Mutta d'Artagnan oli enemmän hämillään kuin kreivi ja sotkeusi jokaisella huomautuksellaan yhä pahemmin.
"Lähden huomenna aamun valjetessa", sanoi hän lopuksi. "Suotko minulle seurasi siihen asti, Raoul?"
"Kyllä, herra chevalier", vastasi nuorukainen, "jollei herra kreivi tarvitse minua."
"En, Raoul; minulla on tänään puhelu Monsieurin, kuninkaan veljen, luona."
Raoul pyysi Grimaudilta miekkaansa, jonka tämä heti toi.
"Hyvästi sitten, rakas ystävä!" lisäsi d'Artagnan avaten sylinsä Atokselle.
Atos syleili häntä kauan, ja muskettisoturi, joka hyvin käsitti hänen hienotuntoisuutensa, kuiskasi hänen korvaansa:
"Valtion asia!"
Atos vastasi ainoastaan merkitsevällä kädenpuristuksella, ja he erosivat. Raoul pisti kätensä vanhan ystävänsä kainaloon, ja d'Artagnan vei hänet Saint-Honoré-kadulle.