" Mordioux!" huudahti d'Artagnan; "tästä näkyy tulevan vakava juttu!"
Toinen lieden luona hyörineistä miehistä lähestyi ikkunaa, palava kekäle kädessään.
"Kas, kas", virkahti hän, "tulee jo kiire!" Sitten hän kääntyi toveriinsa ja sanoi: "Tuo on merkki!"
Ja hän asetti roihuavan kekäleensä äkkiä seinälaudoitusta vasten. Pyhän Neitsyen kuvan krouvirakennus oli vanhuuttaan kuiva, ja tuli pääsi heti vauhtiin.
Sekunnissa alkavat ohuet sisustuslaudat rätistä, ja räiskyvä liekki kohoaa korkealle. Murhapolttajien huutoihin vastaa mieletön ulvonta ulkoa.
D'Artagnan on katsellut torille eikä tiedä kolttosesta mitään, ennenkuin tuntee yhtaikaa savun ja kuumuuden.
"Hohhoi!" huudahtaa hän kääntyen; "onko tuli irti? Mitä hornaa! Oletteko te järjiltänne vai raivopäitä, hyvät ihmiset?"
Miehet katselevat häntä hämmästyneinä.
"Mitä kummaa!" sanovat he; "sehän on sovittua!"
"Sovittuako, että te poltatte taloni!" ärjäisee d'Artagnan temmaten murhapolttajalta kekäleen ja sohaisten sen hänen kasvoihinsa. Toinen aikoo tulla toverinsa avuksi, mutta Raoul tarttuu häneen, nostaa ilmaan ja heittää ulos ikkunasta, d'Artagnanin paiskatessa toisen alas portaita.