"Ja onko sitten aivan varmaa, että tuo Menneville on kuollut?" jatkoi Colbert.
D'Artagnan katsoi hetken tulleen esiintyä keskustelussa.
"Ehdottomasti, monsieur", hän vakuutti astahtaen esille.
"Kas, tekö täällä, monsieur?" virkkoi Colbert.
"Minä itse", vastasi muskettisoturi jämeästi. "Vai oli Menneville teille pikku vihamiehen tapainen?"
"Ei minulla ollut mitään vihamiestä, monsieur", vastasi Colbert, "vaan kuninkaalla kunnoton alamainen."
— Kaksinainen nauta! — ajatteli d'Artagnan; — näyttelet minulle sekä kopeutta että ulkokultaisuutta… "No niin", hän pitkitti, "olenpa kovin hyvilläni niin sopivan palveluksen tekemisestä kuninkaalle, — suvaitsetteko lausua sen hänen majesteetilleen, herra intendentti?"
"Minkä toimen te minulle annatte, ja mitä saan lausuakseni, monsieur? Selittäkää tarkemmin, pyydän", vastasi Colbert ynseästi ja yltyvää vihamielisyyttä ennustavalla äänellä.
"En anna teille mitään luottamustehtävää", sanoi siihen d'Artagnan säilyttäen tyyneytensä kuten sukkelat luonteet väittelyssä yleensä. "Arvelin teidän voivan vähällä vaivalla ilmoittaa hänen majesteetilleen, että minä se sattumalta paikalle osuneena toimitin Mennevillelle rangaistuksensa ja palautin järjestyksen."
Colbertin silmät revähtivät suuriksi, ja hän loi kysyvän katseen vartiopäällikköön.