"Sepä on mukavaa! Ja sinä tietysti käyt usein Vannesissa, kun olet niin lähellä piispankartanoa?"
"Kyllä, kerran viikossa. Mutta odota, minä otan asemapiirustukseni."
Portos sieppasi pohjakaavansa, taivutti kartan huolellisesti kokoon ja pisti sen avaraan taskuunsa.
— Hyvä! — tuumi d'Artagnan; — luulenpa tietäväni, kuka Belle-Islen todellinen linnoitusmestari on.
Kahden tunnin kuluttua Portos ja d'Artagnan nousuveden mukana purjehtivat Sarzeauta kohti.
71.
Juhlakulkue Vannesissa.
Matka Belle-Isleltä Sarzeaun satamaan luisti hyvinkin nopeasti toisella niistä pienistä kaapparialuksista, joista d'Artagnan oli Croisicissa kuullut puhuttavan; ne oli rakennettu pikapurjehdusta ja takaa-ajoa varten ja lymyilivät parhaillaan Locmaxian poukamassa. Toinen oli jo niin valmiissa kunnossa, että se neljänneksellä miehistöänsä kykeni välittämään Belle-Islen ja mantereen liikennettä.
D'Artagnan sai tälläkin kertaa tilaisuuden vakuuttautua siitä, että Portos insinööriksi ja topografiksi lyöttäytyessään ei silti ollut paljonkaan syventynyt valtiollisiin salaisuuksiin. Hänen täydellinen tietämättömyytensä olisi muuten kenen hyvänsä muun silmissä esiintynyt taitavana teeskentelynä. Mutta d'Artagnan tunsi niin hyvin ystävänsä olemuksen jok'ainoan lokeron, että hän kykeni keksimään tämän salaisuudet niinkuin järjestykseen kaavautuneet ja turhantyystät vanhatpojat osaavat ummessa silmin ottaa kirjastonsa hyllyltä sen ja sen niteen tai lipastostaan juuri tarvitsemansa vaatekappaleen. Jos siis ovela d'Artagnan perinpohjin penkoessansa Portostaan ei ollut löytänyt mitään, niin se oli vain varma todistus siitä, ettei mitään ollut saatavissakaan ilmi.
— Olkoon, — tuumi d'Artagnan, — puolen tunnin mittaan saan Vannesissa tietooni enemmän kuin Portokselle on kahdessa kuukaudessa selvinnyt Belle-Islellä. Sitä varten pitää minun vain estää Portos käyttämästä sitä ainoata sotajuonta, jonka olen jättänyt hänelle mahdolliseksi. Hän ei saa valmistaa Aramista minun tulooni.