"Voi, hyvä Jumala!" huokasi Portos, laskeutuen jälleen pitkäkseen kuten lapsi, joka vastustaa hoitajaansa, saadakseen nukkua tunnin tai pari lisää.
"Kolmenkymmenen tunnin ratsastus", lisäsi Aramis päättävästi. "Sinä tiedät, että matkalla on hyviä vaihtohevosia varattuina."
Voihkaisten Portos liikahdutti toista säärtänsä.
"No, no, rakas ystävä!" hoputti kirkkoruhtinas jotenkuten kärsimättömästi.
Portos ojensi toisenkin jalan ulos makuusijan reunalta.
"Ja on siis todellakin välttämätöntä, että minä lähden heti matkalle?" sanoi hän.
"Aivan ehdottomasti."
Portos nousi jalkeille ja alkoi huojuttaa lattiaa ja seiniä jyhkeällä tömistelyllään.
"Hiljaa, Luojan nimessä, hyvä Portos!" varoitti Aramis; "muutoin herätät jonkun."
"Ah se on totta!" vastasi Portos kuin pitkäisen jylinä; "minä unohdin, mutta ole huoletta, kyllä nyt osaan varoa."