Sen sanoessaan hän pudotti vyönsä miekkoineen, pistooleineen ja kukkaroineen, josta rahat kierivät ulos pitkään helisten. Se melu sai Aramiksen veren kiehumaan ja Portoksen puhkeamaan peloittavaan naurunremahdukseen. "Tämäpä hullunkurista!" sanoi hän sitten samalla äänellä.
"Hiljemmin, Portos! Hiljemmin toki!"
"Niin oikein."
Ja hän alensikin ääntänsä puolella askelmalla. "On hullunkurista, tahdoin sanoa", jatkoi hän, "että ihminen ei ole milloinkaan niin hidas kuin yrittäessään kiirehtiä eikä koskaan niin meluisa kuin koettaessaan olla hisahtamatta."
"Niin sanotaan, mutta näyttäkäämme se puheentapa vääräksi, Portos: kiirehtikäämme ja olkaamme hiljaa."
"Näethän, että teen parastani", sanoi Portos vetäessään housuja jalkaansa.
"Hyvä on."
"Näkyy olevan kiireellinen asia."
"Enemmän kuin kiireellinen — se on vakava, Portos."
"Mitä sanotkaan?"