"Suokaa anteeksi, herra kreivi, — jos saan sen viran, niin lahjoittaja ei ole hän, vaan te."
"Ja kenties hän ei olekaan aivan ilmaiseksi antanut välitystään?"
"Herra kreivi…"
"Malttakaas, Orléansissahan on joku Malicorne, joka lainailee rahoja Condén prinssille, parbleu!"
"Varmaankin isäni, monsieur."
"Kas vain! Herra prinssillä on isä ja tuolla kamalalla de Manicampilla ahmatilla poika! Olkaa varuillanne, monsieur, minä tunnen hänet; mordieu, hän kalvaa teidät luihin asti."
"Minä vain lainaan korottomasti, monsieur", paransi lakimies asemaansa hymyhuulin.
"Sainkin teistä heti sen käsityksen, että te olette peräti säädyllinen herrasmies, herra Malicorne. Te saatte nimityksenne, tai menköön oma nimeni."
"Voi, herra kreivi, kiitän kaikesta sydämestäni!" huudahti Malicorne hurmaantuneena.
"Lähtekäämme kruununprinssin luo, hyvä herra Malicorne, lähtekäämme suoraa päätä."