"Surupukua käytän, niin", myönsi Manicamp.
"Ketä murehdit?"
"Sinistä ja kullalla kirjailtua asuani, joka on mennyt kaiken maailman tietä ja jonka sijalle en ole enää löytänyt muuta kuin tämän, — vieläpä häädyin säästämään, kyetäkseni lunastamaan tämänkään takaisin."
"Jopa nyt!"
" Pardieu, vielä ihmettelet, — jätettyäsi minut rahattomaksi."
"No, pääasia on, että olet täällä."
"Kamalia teitä taivallettuani!"
"Missä asuntosi on?"
"Asuntoni!?"
"Niin."