"Hyvät herrat", sanoi de Guiche lujasti, "älkää antako tuollaista esimerkkiä julkisuudessa, kadulla. Sinä olet väärässä, de Wardes."
"Väärässä! Minkä suhteen, kysyn sinulta?"
"Väärässä siinä, että aina puhutte pahaa jostakin tai jostakusta", sanoi Raoul horjumattoman levollisena.
"Malttavaisuutta, Raoul!" pyysi de Guiche hiljaa.
"Älkääkä tapelko ennen kuin olette levänneet", neuvoi Manicamp; "te ette kykenisi mihinkään kunnolliseen näytteeseen."
"No, hei, eteenpäin, hyvät herrat, eteenpäin!" huusi de Guiche, ja hajoittaen tieltään ratsut ja paashit hän tunkeutui väkijoukon keskessä olevalle aukiolle, saaden mukaansa koko ranskalaisen matkueen. Vastapäätä näkyi iso portti, joka oli avoinna tilavalle pihalle; de Guiche ratsasti tähän pihaan, kintereillään Bragelonne, de Wardes ja kolme tai neljä muuta aatelismiestä.
Siellä nyt pidettiin jonkunlaista sotaneuvottelua; harkittiin, millä keinoin lähetyskunnan arvo olisi pelastettava. Bragelonne oli sillä kannalla, että ensiksi ennättäneen oikeutta oli pidettävä kunniassa. De Wardes ehdotti kaupungin valtausta väkivoimin. Manicampista se esitys tuntui liian ripeältä; viisaampaa oli nukkua alustukseksi. Valitettavasti tähän tarvittiin asuntoa ja vuoteita, ja niitähän juuri puuttui.
De Guiche oli tuokion mietteissään, mutta sitten hän huusi kaikuvalla äänellä:
"Ken minua rakastaa, seuratkoon!"
"Saattolaisetko myös?" kysyi muuan paashi, joka oli lähestynyt ryhmää.