"Joka sielu!" vastasi tulinen nuori ylimys. "Hei, Manicamp, näytä meille se talo, joka on varattu prinsessalle!"
Kreivin suunnitelmasta tietämättöminä ystävät seurasivat häntä väkijoukon saattaessa; sen suosionhuudot ja iloinen hälinä kuulostivat hyvältä enteeltä tämän kiihkeän nuorison vielä tuntemattomalle hankkeelle.
Tuuli puuskahteli navakasti satamasta päin ja tuon tuostakin sekaantui remuun kohinallaan.
84.
Merellä.
Seuraavana päivänä oli tyvenempi sää, vaikka yhä puhaltelikin. Aurinko oli noussut punaisessa pilvessä, jonka reunalta vain verenkarvaiset säteet viistoon osuivat mustille aallonharjoille.
Kallioilta tähysteltiin kärsimättöminä ulapalle. Kello yhdentoista aikaan aamupäivällä annettiin merkki aluksen näkymisestä. Se viiletti satamaa kohti täysin purjein, ja taampana seurasi puolen meripenikulman päässä kaksi muuta. Ne lähestyivät kuin voimakkaan jousimiehen sinkoamina vasamina, mutta merenkäynti oli kuitenkin niin raju, että vauhti ei heikentänyt vaarumista, joka kallisteli aluksia kumpaisellekin kyljelle. Rakenteesta ja lippujen väristä saattoi piankin tuntea englantilaisen laivasto-osaston. Etummaisena oli amiraalin lippua kantava alus, jossa arvattiin prinsessan saapuvan.
Kulovalkeana levisi viesti korkean vieraan lähestymisestä. Koko ranskalainen aateli riensi satamaan, ja kansaa keräytyi sivulaitureille ja aallonmurtajille. Kaksi tuntia myöhemmin olivat saattolaisalukset tavoittaneet amiraalilaivan, ja kaikki kolme asettuivat ankkuriin Havren ja Hèven väliselle selälle, nähtävästi uskaltamatta näin navakalla tuulella pistäytyä ahtaaseen satamasalmeen. Amiraalilaiva tervehti Ranskaa kahdellatoista kanuunanlaukauksella, joihin Frans I:n linnoitus vastasi samalla mitalla.
Heti työnnettiin vesille satakunta korukankailla verhottua purtta, joiden piti viedä ranskalaiset aatelismiehet tulijain luokse. Mutta kun näki niiden jo satamassa keikkuvan kuin lastuina ja aallonmurtajan takana korkeiden vesivyöryjen huppelehtivan sekä kumealla pauhinalla pirstoutuvan reunuskiviin, oli ilmeistä, että näistä veneistä ei yksikään pääsisi edes neljännesmatkaa kumoon kierähtämättä.
Tuulesta ja aallokosta huolimatta valmistausi kuitenkin muuan luotsivene vakaasti lähtemään satamasta, asettuakseen englantilaisen amiraalin käytettäväksi.