De Guiche oli veneiden paljoudesta etsiskellyt hiukankin vankempaa purtta, jolla olisi voinut toivoa pääsevänsä englantilaisiin aluksiin asti. Silloin hän huomasi luotsivenettä varusteltavan.
"Eikö sinusta, Raoul", hän virkkoi, "tunnu häpeälliseltä meidänlaistemme älykkäiden ja rivakkain olentojen peräytyä tuulen ja veden raa'an voiman tieltä?"
"Sitä tässä juuri olen ajatellut", vastasi Bragelonne.
"No, tahdotko tulla mukaan, niin lähdemme tuohon veneeseen ja pistäydymme ensi tervehdykselle? Tahdotko sinä de Wardes?"
"Olkaa varuillanne, te hukutatte itsenne", sanoi Manicamp.
"Ja tyhjän päiten", huomautti de Wardes, "kun ottaa huomioon, että te ette vastatuuleen muutenkaan pääsisi aluksiin asti."
"Sinä siis kieltäydyt?"
"Niin, totisesti! Mielellänikin menettäisin henkeni taistelussa ihmisiä vastaan", ja de Wardes loi syrjäsilmäyksen Bragelonneen, "mutta minulla ei ole vähäisintäkään halua kamppailla aironvedoilla suolaisten vesihyökyjen kanssa."
"Ja minä taasen", virkkoi Manicamp, "en perillepääsynkään toiveissa haluaisi tärvellä ainoata kunnollista pukuani; hyrske haalistuttaisi sen kirjavaksi."
"Sinäkin kieltäydyt?" huudahti de Guiche.