Ja Raoulille kumartaen Buckingham soreasti heittäytyi taisteluasentoon. De Wardes siirrähti askeleen, heidän iskeäkseen aseensa ristiin.
"Hei, hei, hyvät herrat", sanoi Raoul astuen eteenpäin ja asettaen vuorostaan oman säilänsä paljastettuna kiistakumppanuksien väliin, "tämän asian vuoksi ei teidän kannata käydä verenvuodatukseen prinsessan nähden. Herra de Wardes kyllä puhuu pahaa herra d'Artagnanista, mutta hän ei edes tunne sitä miestä."
"Ohoo, enkö muka tunne d'Artagnania?" tiuskaisi de Wardes hammasta purren ja laskien miekkansa kärjen maata kohti.
"Ette ollenkaan, ettekä edes tiedä, missä hän oleskelee", vastasi Raoul levollisesti, "koska kerran hänen tähtensä haastatte riitaa vieraitten kanssa, sen sijaan että tavoittaisitte hänet itsensä."
De Wardes kalpeni.
"Mutta voin kyllä ilmoittaa teille, missä hän oleskelee, monsieur", jatkoi Raoul. "Herra d'Artagnan on Pariisissa; palvelusvuorollaan hän asuu Louvressa, mutta vapaina hetkinään Rue des Lombardsin varrella. Hän on aivan helposti tavattavissa jommastakummasta paikasta, ja kun teillä on niin paljon valittamista hänestä, niin ette menettele uljaan miehen tavoin, jättäessänne vaatimatta häneltä hyvitystä, jota tunnutte tahtovan kaikilta muilta paitsi juuri asianomaiselta."
De Wardes pyyhki hikeä otsaltaan.
"Hyi, herra de Wardes", morkkasi Raoul; "ei ole sopivaa rettelöidä tuolla tavoin, kun kaksintaisteluista on julkaistu ankaria kieltoja. Ajatelkaa toki: kuningas panisi tottelemattomuutemme kovin pahakseen, varsinkin tällaisena aikana, ja hänellä olisi siihen täysi syy."
"Välttelyä!" mutisi de Wardes; "verukkeita!"
"Jopa jotakin!" vastasi Raoul; "miksi puhutte tuollaisia päättömyyksiä, hyvä herra de Wardes? Tiedätte hyvin, että Buckinghamin herttua on kymmenenkin kertaa kunnostautunut miekkasilla eikä suinkaan karttele yhdettätoista. Hiisi vieköön, hänellä on nimi, joka velvoittaa! Ja tiedätte kyllä, että minäkin tappelen. Olen taistellut Sensin luona, Bléneaussa, Flandrian rannikolla, — tykkimiesten edellä, sata askelta edenneenä rintamasta, teidän muuten jättäytyessänne sata askelta rintaman taakse. Tosin siellä oli liian paljon väkeä, jotta urheutenne olisi voinut pistää silmään, niin että te ette sitä halunnutkaan näytellä; mutta täällä se kykenee aiheuttamaan häväistysjutun, ja te tahdotte saavuttaa huomiota millä tavoin hyvänsä. Älkää sentään luulko, että minä ryhdyn auttamaan teitä suunnitelmassanne, herra de Wardes. Sitä mielihyvää en teille suo."