"Olen jo velkaantunut."
"Sittenhän tarvitsee vain jatkaa!"
Tällainen opetus kiihdytti de Guichea päättömyyksiin, kun sitävastoin Buckingham vain ositteli määrättyä menoeräänsä. Pariisin kauppiaat hykertelivät käsiään ennenkuulumattoman tuhlaavaisuuden johdosta.
Kruununprinsessa lepäili useita päiviä, ja Bragelonne alkoi rauhassa kirjoitella neiti de la Vallièrelle. Hän oli kyhännyt jo neljä kirjettä minkäänlaista vastausta saamatta, kun tuli sen päivän aamu, jona korkean parin vihkiminen Palais-Royalin kappelissa oli määrätty tapahtuvaksi. Pukeutuessaan Raoul silloin kuuli kamaripalvelijansa ilmoittavan:
"Herra de Malicorne."
— Mitä hän minusta tahtonee? — ajatteli Raoul. "Odottakoon", hän sanoi lakeijalle.
"Hän on Bloisista saapunut herrasmies", selitti tämä.
"Ahaa, tulkoon heti!" huudahti Raoul elähtyen.
Malicorne astui sisälle varsin hienossa asussa ja komea miekka kupeellaan. Hän tervehti soreasti ja aloitti:
"Minä tuon teille tuhannet terveiset eräältä naiselta, herra de Bragelonne."