— Louise-parka ei ole voinut tulla tänne muutoin kuin kunniallisessa tarkoituksessa ja säädyllisessä suojeluksessa, — ajatteli hän; — mutta on tarpeellista minun tietää se tarkoitus ja kuka hänen suojelijanaan esiintyy.
Ja Malicornen temppua jäljitellen hän hiljalleen kiersi hovineitojen taholle.
Esittelytilaisuus päättyi piankin, ja kuningas, joka oli kaiken aikaa ihaillen katsellut kälyään, poistui vastaanottosalista molempien kuningattarien seurassa. Lotringin junkkari asettui tavanomaiselle paikalleen kruununprinssin rinnalle, ja tätä saatellessaan hän valoi suosijansa korvaan muutamia pisaroita siitä myrkystä, mitä oli tunnin mittaan kerännyt katsellessaan uusia kasvoja ja aavistellessaan onnellisiakin sydämiä joukossa. Kuningas oli lähtiessään vienyt mukanaan osan yleisöstä, mutta ne hovimiehet, jotka tahtoivat esiintyä itsenäisinä tai tunsivat erityistä viehätystä mielistelyyn, alkoivat lähestyä naisia. Condén prinssi lausui kohteliaisuuksia neiti de Tonnay-Charentelle, Buckingham osoitti huomaavaisuutta rouville de Chalaisille ja de Lafayettelle, jotka näkyivät olevan prinsessan erityisessä suosiossa, ja kreivi de Guiche aloitti vilkkaan juttelun sisarensa rouva de Valentinoisin sekä neitien de Créquyn ja de Châtillonin kanssa, oivaltaessaan ainoastaan kruununprinssin nyt enää oikeutetuksi lähestymään madame Henrietteä yksinään.
Näiden rakastuneiden tai laskeskelevien keskustelujen yleisessä sorinassa aikoi Malicorne vallata osalleen Montalaisin, mutta tälle oli mieluisampaa päästä puheisiin Raoulin kanssa vaikkapa vain tehdäkseen pilaa hänen kysymyksistään ja nauttiakseen hänen ihmetyksestään. Raoul oli juuri astunut neiti de la Vallièren luo ja tervehtinyt tätä syvällä kumarruksella, kun Montalais kiirehti punastelevan ja sopertavan ystävättärensä avuksi.
"No, täällä mekin siis nyt olemme, herra varakreivi", virkkoi hän.
"Niinpä näkyy", vastasi Raoul hymyillen, "ja siitä juuri tulinkin pyytämään hiukan selitystä."
Malicorne lähestyi suostuttelevasti myhäillen.
"Siirtykää toki edemmäksi, herra Malicorne", käski Montalais. "Tehän esiinnytte tunkeilevasti!"
Malicorne puristi huulensa yhteen ja peräytyi sanattomana muutaman askeleen, mutta hänen hymynsä sai nyt pilkallisen sävyn.
"Selitystäkö kaipaatte, herra Raoul?" sanoi Montalais. "Niin, minusta tuntuu, että sitä sietää tiedustaa. Neiti de la Vallière Madamen hovineitona!"