"Mutta monsieur", esteli Raoul melkein säikkyen tällaisesta isällisestä palvelevaisuudesta, "en pyydä teitä vaivautumaan niin pitkälle: voittehan yksinkertaisesti kirjeellä…"
"Olet erehdyksissä tärkeydestäni, Raoul; ei ole soveliasta tavallisen aatelismiehen kirjoittaa kuninkaalleen. Minä tahdon ja minun tulee puhua hänen majesteettinsa kanssa. Sen teen. Me lähdemme yhdessä, Raoul."
"Te osoitatte ihan ylenpalttista auliutta, monsieur!"
"Mitä luulet hänen majesteettinsa pitävän sinusta?"
"No, hyvin kyllä."
"Onko hän suorastaan ilmaissut käsitystänsä sinusta?"
"Hän on lausunut minulle armollisen tyytyväisyytensä."
"Minkä johdosta?"
"Herra d'Artagnanin suosituksen perusteella, luullakseni, kun minulla oli ensin ollut onni käyttää miekkaani hänen majesteettinsa palvelukseksi eräässä Grève-torilla sattuneessa mellakassa. Ilman turhamaisuutta minulla on niin ollen syytä uskoa olevani hänen majesteettinsa suosiossa."
"Sitä parempi!"