"Epäilemättä, — sillä kun on nainen…"
"Ahaa, kysymys onkin puolisostasi?" virkahti leskikuningatar ilmeisen uteliaasti. "No, ei sinun tarvitse siinä tapauksessa ollenkaan arastella, poikani. Minä olen äitisi, ja Madame on minulle vain vieras. Koska hän kuitenkin on miniäni, voit olla varma siitä, että sinunkin tähtesi kuuntelen täydellä harrastuksella, mitä sinulla hän hänestä puhuttavaa."
"Sanokaahan te itse, madame", kysyi Filip, "ettekö ole huomannut mitään?"
"Huomannut mitäänkö, Filip?… Sinä puhut hirmuisen epämääräisesti! Mitä laatua sen havainnon pitäisi olla?"
"No, puolisoni on sievä."
"On kyllä."
"Silti hän ei ole suorastaan kaunotar."
"Ei, mutta varttuessaan hän saattaa yhä melkoisesti komistua. Olethan nähnyt, kuinka tuntuvasti hän on muutamassa vuodessa muuttunut edukseen. Hän kehittyy vielä paljonkin ollessaan vasta seitsemäntoista vanha. Kasvuiässä olin minäkin hyvin laiha. Mutta Madame on todella jo sellaisenaan sievä."
"Ja se on luonnollisesti tullut huomatuksi."
"Niin, sievä nainen vetää aina katseita puoleensa, ja sitä enemmän prinsessa."