"Voi, madame, minulla on paljonkin sydämelläni", jupisi prinssi allapäin.
"Tosiaankin näytät kovin vaivaantuneelta", sanoi kuningatar asettaen kynänsä kirjoitustelineelle. Filip rypisti silmäkulmiaan, muttei vastannut. "On kai kuitenkin joku asia enemmän mielessäsi kuin muut?"
"Kyllä, pääasiallisesti ajattelenkin erästä seikkaa, madame."
"Annahan kuulua."
Filip avasi suunsa purkaakseen kaikkia huoliaan, jotka raskauttivat hänen sydäntään ja tuntuivat pelkästään kaipaavan pääsyä ilmoille, haihtuakseen olemattomiin. Mutta yhtäkkiä hän pidättyikin, keventäen kuormaansa vain syvällä huokaisulla.
"No, no, Filip, lujuutta vain", reipastutti äiti. "Kun ihmisellä on valittamista, tuntuu melkein aina joku henkilö kiusalliselta, eikö niin?"
"Se ei ole niinkään sanottua, madame."
"Kenestä tahdot puhua? Älä nyt suotta pidättele."
"Pulana on se, että sanottavani on kovin arkaluontoista laatua, madame!"
"Jopa nyt!"