"Maanpakoonko? Voi, mylord, puhuttehan kuin Ranska olisikin isänmaanne!"
"Rakastuneen maa on se, missä rakastettu asuu, madame", virkkoi herttua pikaisesti.
"Ei enää sanaakaan pitemmälle, mylord", kielsi kuningatar; "te unohdatte, kelle puhutte!"
Buckingham heittäysi polvilleen.
"Madame, madame, te olette niin viisas, hyvä ja armollinen, — te ette ainoastaan ole arvoltanne valtakunnan ensimmäinen, vaan maailman ensimmäinen ominaisuuksiltanne, jotka tekevät teidät jumalalliseksi; olenko minä sanonut mitään noin julman vastauksen ansainnutta?"
"Te olette kavaltanut itsenne!" huomautti kuningatar ääntänsä alentaen.
"En tiedä lausuneeni mitään!"
"Te unohdatte puhuneenne ja ajatelleenne naisen edessä, ja sitäpaitsi…"
"Sitäpaitsi", keskeytti herttua kiihtyneesti, "kukaan ei tiedä teidän kuunnelleen minua."
"Päin vastoin tämän haastelumme aihe tiedetään, herttua; teillä on nuoruuden viat ja ansiot."