"Minut on petetty, — annettu ilmi!"
"Ja kuka sen olisi tehnyt?"
"Joku niistä, jotka jo Havressa pirullisen teräväkatseisina lukivat sydäntäni kuin avointa kirjaa."
"En tiedä siitä mitään."
"Herra de Bragelonne esimerkiksi."
"Nimen tunnen, mutta en henkilöä. Ei, hän ei ole esiintynyt tässä asiassa."
"Kuka siis? Haa, madame, jos joku on juljennut nähdä minussa mitä en itsekään rohkene selvittää sielussani…"
"Niin mitä sitten, herttua?"
"On salaisuuksia, jotka kääntyvät keksijäinsä kuolemaksi."
"Teidän salaisuutenne ilmisaaja — noin huimapäisen nuoren miehen esiintymisen oivaltaja — ei joudu pelkäämään miekkanne kostoa; hänellä on kaikki oikeudet puolellaan: hän on mustasukkaisuuteen johdettu aviomies, Ranskan toiseksi ylhäisin henkilö, minun poikani, Orléansin herttua."