"Mutta kuningas ei siis kuitenkaan antanut vahvistustaan, monsieur?"
"Hän tahtoo itse järjestää naimasopimuksen, Raoul, ja hän tekee sen niin laajaperäisesti, ettei hänellä nyt ole siihen aikaa. Epäile pikemmin omaa malttamattomuuttasi kuin kuninkaan hyvää tahtoa."
Raoul seisoi synkän tyrmistyksen vallassa; hän kyllä tunsi kreivin vilpittömyyden, mutta tiesi hänen osaavan sovittaa sanansa myös taitavasti, niin että hänen oli mahdoton heti häätää pahoja aavistuksiaan.
"Et varmaankaan saata minua kotiin?" sanoi Atos.
"Kyllä, suokaa anteeksi, monsieur, minä seuraan teitä", änkytti Raoul ja meni alas portaita Atoksen kintereillä.
"Kah, enköhän täällä ollessani voisikin tavata d'Artagnania?" virkkoi Atos äkkiä.
"Ohjaanko teidät hänen huoneeseensa?" tarjousi Bragelonne.
"Ole niin hyvä."
"Käännymme sitten toiseen porraskäytävään."
He muuttivat suuntaansa; mutta suuren lehterin porrassillakkeella Raoul huomasi kreivi de Guichen livreijaan pukeutuneen lakeijan kiirehtivän perässään.