"Niinkö luulet?"
"Menkää, minä rukoilen."
"Samapa tuo."
De Guiche ei ollut menettänyt Raoulia näkyvistään ja sai tältä nyt merkin, että asia oli edistymässä. D'Artagnan marssi suoraan ryhmää kohti ja tervehti kohteliaasti herra Fouquetia kuten toisiakin.
"Hyvää iltaa, herra d'Artagnan; me tässä juuri puhelimme Belle-Isle-en-meristä", sanoi rahaministeri osoittaen sitä maailmantuntemusta ja esiintymisvarmuutta, joiden kunnollinen omaksuminen vaatii puolen ihmisiän harjaannuksen, monenkaan pääsemättä sille tasolle millään opiskelulla.
"Belle-Isle-en-meristä? Ahaa!" virkkoi d'Artagnan, "Sehän kaiketi on teidän maahovinne, herra Fouquet?"
"Herra ministeri vastikään kertoi minulle, että hän on sen lahjoittanut kuninkaalle", huomautti Buckingham. "Nöyrin palvelijanne, herra d'Artagnan!"
"Tunnetteko Belle-Isleä, chevalier?" kysyi Fouquet muskettisoturilta.
"Olen vain kerran käväissyt siellä, monsieur", vastasi d'Artagnan huolettomasti.
"Viivyittekö kauankin?"