"En kokonaista päivääkään, monseigneur."
"Ja mitä näitte siellä?"
"Mitä moniaassa tunnissa ehtiikin nähdä."
"Siis varsin paljon, kun te olitte katselijana, monsieur."
D'Artagnan kiitti kohteliaisuudesta kumarruksella.
Sillävälin Raoul sai annetuksi merkin Buckinghamille ja tämä sanoi nyt:
"Jätänkin teidän ylhäisyytenne puhelemaan kapteenin kanssa, joka kykenee paljon paremmin kuin minä arvostelemaan vallinsarvia, kaivantokaltevuuksia ja miinakäytäviä; muuan ystäväni näkyy viittaavan minulle."
Herttua läksi ryhmästä ja lähestyi Raoulia; ohimennessään hän ei malttanut olla hetkiseksi seisahtumatta sen pelipöydän luo, jonka ääressä Henriette-prinsessa, leskikuningatar ja nuori kuningaspari istuivat.
"Kas niin, Raoul", sanoi de Guiche, "nyt hän tulee; ole vain päättäväinen ja joutuisa!"
Raoul astui häntä vastaan, kreivin jäädessä paikalleen tarkkailemaan. Kohtaus oli sovitettu siten, että molemmat nuoret miehet tapasivat toisensa tilavalla tyhjällä alalla, jonka toiselle puolelle oli keräytynyt peliseurueita pöytineen, muutamien vakavien hovimiesten käyskennellessä toisella sivulla edes takaisin, tuon tuostakin pysähtyen vaihtamaan keskenään joitakuita huomautuksia. Mutta juuri kun noiden kahden piti tervehtiä toisiaan, ilmestyikin väliin kolmas: Filip-herttua lähestyi Buckinghamia sivulta, maalatut huulet mitä maireimmassa hymyssä, ja lausui huolellisen kohteliaasti: