Kuningas astahti hyväntahtoisen näköisenä häntä kohti ja virkkoi huolettomasti:
"Anteeksi, yli-intendentti, että häiritsen keskusteluanne, mutta otan oikeudekseni pyytää huomiotanne kaikkialla, milloin vain tarvitsen teitä."
"Aikani on aina kuninkaan käytettävissä", vastasi Fouquet.
"Ja vielä tärkeämpänä kassanne", lausui kuningas kavalasti hymyillen.
"Kassani ennen kaikkea", sanoi Fouquet kylmästi.
"Seikka on sellainen, monsieur, että aion panna toimeen juhlan Fontainebleaussa. Avoin talous kahden viikon ajaksi — siihen tarvitsen…"
Hän loi syrjäsilmäyksen Colbertiin. Fouquet odotti järkkymättömänä.
"Neljä miljoonaa", jatkoi kuningas nähdessään Colbertin julman hymyn.
"Neljä miljoonaa?" toisti Fouquet kumartaen syvään ja nirhaisten kynsillään verinaarmun rintaansa: hänen kasvojensa luontevassa rauhallisuudessa ei ilmennyt vähäisintäkään muutosta.
"Niin, monsieur", vahvisti kuningas. "Milloin, sire?"