"Jos kerran saan viisikymmentätuhatta livreäni, niin takaanpa teille, että teidän kannattaa asettua aivan rauhalliseksi. Hyvää yötä vain, monseigneur."
Tästä vakuutuksesta ja puhujan varmasta äänensävystä huolimatta Fouquet poistuessaan pudisti päätänsä ja huokasi.
97.
Herra Baisemeaux de Montiezunin pikku saamiset.
Paavalinkirkon torninkello löi seitsemän, kun Aramis ratsain ja porvarillisessa asussa — sinisessä verassa, jonkunlainen metsästyspuukko kupeellaan ainoana eroituksena — Rue du Petit-Muscia myöten tullen pysähtyi Rue du Tournellesia vastapäätä Bastiljin vankilan ulkoportille.
Sen kaksi vartijaa antoivat hänen estelemättä ratsastaa sisälle ja osoittivat viittauksella, että hänen tuli jatkaa kulkuansa kahden rakennusrivin kaitaa solaa pitkin nostosillalle, jonka takana linnan varsinainen kehä alkoi. Se oli laskettu alas, ja toimitettiin parhaillaan vartion vaihtoa. Ulomman vahtikopin etuvartija pysähdytti tulijan ja tiedusti karskisti, mitä hänellä oli asiana. Aramis kohteliaasti selitti haluavansa puhutella herra Baisemeaux de Montlezunia. Vahtisotilas huusi sisempään koppiin asettuneelle vartijalle, joka pisti päänsä tähystysluukkuun ja katseli vierasta hyvin tiukasti tämän astuessa nostosillalle. Aramis toisti toivomuksensa. Mies kutsui paikalle aliupseerin, joka käveli tilavalla etupihalla, ja asian kuultuaan tämä kävi noutamassa kuvernöörin esikuntaan kuuluvan upseerin. Viimemainittu jälleen kuulusti ratsumiehen asiaa, pyysi häntä odottamaan ja läksi päärakennukseen päin, mutta kääntyi pian takaisin kysymään hänen nimeänsä.
"Sitä en voi teille sanoa, monsieur", vastasi Aramis; "ilmoitan vain pyrkiväni sellaiseen puheluun herra kuvernöörin kanssa, että kykenen ennakolta vakuuttamaan hänen ilahtuvan kohtauksesta. Niin, teidän sopii kyllä huomauttaa herra de Baisemeauxille, että täällä on se henkilö, jota hän odottaa kesäkuun 1 päiväksi, — ja silloin hän varmasti itse saapuu minua vastaanottamaan."
Upseerin oli työläs ottaa uskoakseen tällaisen pikkuporvarin tärkeyttä mahtavan virkamiehen silmissä.
"Sattuukin juuri sopivasti", muisti hän; "herra kuvernööri on lähdössä kaupungille, — näette hänen valjakkonsa valmiina tuolla sisäpihalla. Häntä ei niin ollen tarvitse vaivata koska hän ajaa tästä ohi."
Aramis nyökäytti päätänsä myöntymykseksi, tahtomatta antaa itsestään kovin korkeata käsitystä; hän jäi siis kärsivällisesti ja äänettömänä odottamaan, kumartuen satulanupan yli. Kymmenen minuutin kuluttua kaleesit siirtyivät pääportaiden eteen, kuvernööri ilmestyi ulos, nousi vaunuihin ja läksi liikkeelle. Mutta paikan valtiaalla oli edessään sama tarkastus kuin tuntemattomalla vieraalla; nostosillan sisemmän vahtikopin etuvartija astui esiin, kun vaunut olivat pistäytymässä porttiholviin, ja kuvernööri avasi vaununoven, näyttääkseen kasvonsa vartiosoturin kysyessä tunnussanaa. Täten pidettiin huolta siitä, että kukaan ei päässyt pujahtamaan Bastiljista luvattomasti.