Fouquet kohautti olkapäitänsä.
"Olenko siis holhouksessa", virkahti hän, "ja onko kuningas ajatustenikin valtias?"
"Olette oikeassa", myönsi Aramis; "älkäämme antako asioille sen suurempaa merkitystä kuin niille suorastaan kuuluu. Ja sitäpaitsi… no, jos olemme uhattuja, niin meillä on puolustuskeinojakin."
"Hoo, — uhattuja!" vähäksyi Fouquet; "ettehän toki lue tätä itikanpuremaa niihin vaaroihin, jotka voivat saattaa alttiiksi asemani tai elämäni?"
"Ajatelkaa sentään, herra Fouquet, että itikanpurema voi surmata jättiläisen, jos itikka on myrkyllinen."
"Mutta joko se vastikään mainitsemanne kaikkivaltius on herpaantumassa?"
"Minulla on mahtia, mutta kuolematon en ole."
"No, kiireellisintä nyt lienee Tobiaan tavoittaminen, vai mitä?"
"Se on turhaa vaivaa", arveli Aramis; "jos olitte kiintynyt siihen mieheen, niin koettakaa unohtaa hänet."
"Jossakin hänen silti täytyy olla", huomautti Fouquet.