"Ellen erehdy, Aramis, niin nuo sanat ovat tällä hetkellä lausuttuina täynnä jalomielisyyttä."
"Mahdollista kyllä."
"Sinulla on salahankkeita herra Colbertia vastaan. Jos vain siitä on kysymys, mordioux, niin sano se minulle! Minulla on pihdit, joilla voi vetää hampaan ulos."
Aramis ei voinut pidättää halveksivaa hymyä, joka vilahti hänen ylväillä piirteillään.
"Ja jos haudon salajuonia herra Colbertia vastaan, mitä pahaa siinä olisi?"
"Se on sinulle liian vähän, etkä sinä Colbertia kukistaaksesi ole käynyt pyytämässä näytetilkkuja Perceriniltä. Oi, Aramis, me emme ole vihollisia, me olemme veljiä. Sano minulle, mihin aiot ryhtyä, ja saat d'Artagnanin sanan siitä, että ellen voi sinua auttaa, vannon pysyväni puolueettomana."
"Minä en aio ryhtyä mihinkään", intti piispa.
"Aramis, ääni puhuu minulle, se valaisee minua; se ääni ei ole minua koskaan pettänyt. Sinulla on hankkeita kuningasta vastaan!"
"Kuningasta?" huudahti Aramis pahastusta teeskennellen.
"Sinun kasvosi eivät saa minua harhaantumaan. Kuningasta vastaan, toistan."