"Minäkin ajattelin sitä", vastasi Aramis; "mutta herra Colbert on niin lähellä kuningasta tällä hetkellä!"
"Se on totta, siitä seuraisi uusi vallanperimys."
"Ja nuorempi veljenne korjaisi kaikki hedelmät, monseigneur. No, olkaamme hiljaa ja kuunnelkaamme edelleen."
"Meidän ei tarvitse kauan kuunnella", sanoi nuori prinssi.
"Miten niin, monseigneur?"
"Siksi, että minä en kuninkaana vastaisi enää mitään."
"No, mitä tekisitte?"
"Odottaisin huomisaamuun miettiäkseni."
Ludvig XIV kohotti vihdoin silmänsä, ja huomaten Colbertin vielä tarkkaavaisena odottavan hän sanoi äkkiä muuttaen puheenainetta:
"Herra Colbert, huomaan ajan käyvän myöhäiseksi; menen nukkumaan."