"Herra d'Artagnanille!" huudahti la Vallière; "ja mihin herra d'Artagnania tarvitaan, sire? Rukoilen teitä sanomaan sen minulle."
" Pardieu, vangitsemaan tuo mahtaileva havittelija, joka pyrkii kohottautumaan minun taivaalleni."
"Vangitsemaan herra Fouquet, sanotte?"
"Kas, se hämmästyttää teitä?"
"Omassa talossaan?"
"Miksei? Jos hän on rikollinen, niin hän ei kotonansakaan ole syytön."
"Herra Fouquet, joka juuri käyttää viimeiset varansa kunnianosoituksiin kuninkaallensa?"
"Uskon teidän tosiaankin puolustavan kavaltajaa, mademoiselle."
Colbert puhkesi hiljaiseen nauruun. Ludvig käännähti katsomaan, mistä se sihinä kuului.
"Sire", sanoi la Vallière, "herra Fouquetia en puolusta, vaan teitä itseänne."