"Sen saatte tietää myöhemmällä", ilmoitti lampunkantaja.
"Missä nyt olen?"
"Katsokaa!"
Ludvig tähysteli paikkaa, mutta naamioidun kohottaessa lamppuaan hän näki vain kosteita seiniä, joilla siellä täällä kimmelsi etanain hopeisia viiruja.
"Ohoh, vankiluola?" äännähti kuningas.
"Ei, maanalainen holvi."
"Joka johtaa…?"
"Suvaitkaa seurata meitä."
"En hievahda tästä!" ärjäisi Ludvig.
"Jos niskuroitsette, nuori ystäväni", varoitti vankempi vangitsija, "niin sieppaan teidät viittaan kiedottuna kainalooni, ja oma on vahinkonne, totisesti, jos siihen tukehdutte!"