"Mitä tämä on, monsieur? Mistä tällainen pila johtuu?"
"Tämä ei ole pilaa", vastasi kumea ääni.
"Oletteko herra Fouquetin väkeä?" kysyi kuningas hätkähtäen.
"Vähänpä on väliä, kenen väkeä olemme!" vastasi haamu. "Te olette meidän vallassamme, sillä hyvä."
Enemmän kärsimättömänä kuin säikähtyneenä kuningas kääntyi toiseen naamioituun.
"Jos tämä on ilveilyä", hän lausui, "niin ilmoittakaa heti herra Fouquetille, että minä pidän sitä sopimattomana ja kiellän sitä pitkittämästä."
Puhuteltu oli tavattoman kookas ja vanttera mies. Hän seisoi suorana ja järkähtämättömänä kuin marmorimöhkäle.
"No niin", lisäsi kuningas jalkaa polkien, "ettekö vastaa?"
"Emme me vastaa, pikku herraseni", järäytti jättiläinen, "sillä mitäs tässä on vastattavaa, paitsi että te olette oikea kiusankappale, jonka herra Coquelin tai Volière on unohtanut äskeisen näytelmänsä luettelosta."
"Mutta mitä minusta siis tahdotaan?" karjaisi kuningas kädet puuskassa.