"On totinen tosi", hän virkkoi tälle hiljaa, "että hän muistuttaa kuningasta, — mutta vähemmän sentään kuin te sanotte."
"Ei hän siis teitä saisi kannattajakseen", vastasi Aramis hymyillen.
"Eipä jumaliste!"
"Te olette oivallinen ihmistuntija, hyvä Baisemeaux", kiitti Aramis. "Päästäkää nyt Seldon vapaaksi."
"Aivan oikein; minä unohdin… Menen antamaan määräyksen."
"Oh, huomenna on aikaa."
"Huomennako? Ei, ei, ihan heti sen pitää tapahtua. Jumala varjelkoon minua siekailemasta hetkeäkään!"
"No, käykää sitten hommiinne käsiksi; minä lähden omille asioilleni. Mutta se on siis selvää?"
"Mikä on selvää?"
"Että kukaan ei pääse vangin luo muutoin kuin kuninkaan määräyksestä, jonka minä itse tuon?"