"Mutta lopuksi?"
"Lopuksi täydellinen voitto ja ehdoton äänettömyys."
"Aavistaako Bastiljin kuvernööri mitään?…"
"Ei ollenkaan. Yhdennäköisyys on menestyksemme takeena."
"Mutta ajatelkaahan, että vanki tietysti selittelee. Sainhan minäkin siihen tilaisuuden, vaikka oli taisteltava paljon vankempaa valtaa vastaan kuin omani."
"Siitä kaikesta olen jo huolehtinut. Muutaman päivän päästä, ehkä pikemminkin, jos tarvis tulee, toimitamme pidätetyn vankilastansa ja karkoitamme hänet niin etäiseen maahan…"
"Maanpaosta voi tulla takaisin, herra d'Herblay."
"Niin kauaksi, sanoin, että ihmisen ruumiilliset voimat ja hänen elämänsä mitta eivät riittäisi paluuseen."
Taaskin nuoren kuninkaan ja piispan katseet liittyivät kylmässä yhteisymmärryksessä.
"Entä herra du Vallon?" kysyi Filip kääntääkseen puheen toisaalle.