"Kuningatar ei synnyttänyt yhtä poikaa, vaan kaksoiset."
Fouquet kohotti päätänsä.
"Ja toinen on kuollut?" hän sanoi.
"Saattepa kuulla. Näistä kahdesta pojasta olisi tullut koitua äitinsä ylpeys ja Ranskan toivo; mutta heikkona ja pahoihin aavistuksiin luontuvana kuningas pelkäsi, että oikeuksiltaan tasa-arvoisten veljesten kesken syntyisi selkkauksia, ja hän toimitti tieltä toisen heistä."
"Toimitti tieltä, sanotte?"
"Malttakaahan… Molemmat lapset varttuivat: toinen valtaistuimella, ja te olette hänen ministerinsä; toinen syrjässä ja eristettynä…"
"Ja hän?"
"On minun ystäväni."
"Hyvä Jumala, mitä haastattekaan, herra d'Herblay! Ja mitä se prinssipoloinen tekee?"
"Kysykää ensiksikin, mitä hän on tehnyt."