"Niin, niin."
"Hänet kasvatettiin maaseudulla ja teljettiin sitten Bastiljiksi nimitettyyn linnoitukseen."
"Onko mahdollista!" huudahti yli-intendentti ristissä käsin. "Toinen oli kuolevaisista onnellisin, toinen kärsivistä onnettomin."
"Ja onko hänen äitinsä tietämätön siitä?"
"Itävallan Anna tietää kaikki."
"Entä Ludvig?"
"Kah, Ludvig ei tiedä siitä mitään."
"Sepä hyvä!" äännähti Fouquet.
Tämä huudahdus tuntui säpsähdyttävän Aramista. Hän loi huolestuneen silmäyksen puhujaan.
"Suokaa anteeksi, keskeytin teidät", virkkoi Fouquet.