"Saint-Aignan", kehoitti Filip, "menkäähän tiedustamaan kuningattaren vointia."
Nämä sanat olivat ensimmäiset, jotka Filip lausui aivan äänekkäästi, ja heikko ero Ludvig XIV:n ja hänen äänensä välillä tuntui äidin herkissä korvissa. Itävallan Anna loi tuijottavan katseen poikaansa.
De Saint-Aignan läksi. Filip jatkoi:
"Madame, kuten tiedätte, en pidä siitä, että herra Fouquetista puhutaan pahaa, ja te olette itsekin lausunut hänestä minulle hyvää."
"Se on totta; ja kysynkin vain teidän mielialaanne hänen suhteensa."
"Sire", huomautti Henriette, "minä olen aina pitänyt herra Fouquetista. Hänellä on hyvä aisti, ja hän on kunnon mies."
"Yli-intendentti, joka ei koskaan kitsastele", lisäsi Monsieur, "ja maksaa kullassa kaikki saatavat, mitä minulla on häneltä perittäviksi sattunut."
"Täällä arvostelee jokainen liian paljon omien harrastustensa kannalta", sanoi vanha kuningatar. "Kukaan ei katso valtakunnan etua. Tosiasia on, että herra Fouquet syöksee valtion vararikkoon."
"Kah, äitiseni", vastasi Filip hiljemmin, "asetutteko tekin herra Colbertin kilveksi?"
"Miten niin?" ihmetteli vanha kuningatar.