Maustekauppias käsitti, että oli turvauduttava tehokkaampaan keinoon, ja perusteellisen harkinnan jälkeen hän näissä olosuhteissa katsoi viisaimmaksi kierähtää säkiltä lattialle, saadakseen sadattaa:
"No, minua epattoa!"
Mutta putoamisen jyrähdyksestä huolimatta ei d'Artagnan, joka elämänsä varrella olikin kuullut monenlaista melua, näyttänyt olevan millänsäkään siitä. Koko mätkähdys sitäpaitsi miltei huventuikin jyhkeiden vankkurien jyrinään, jotka kivillä lastattuina tulivat Saint-Médéric-kadulta.
Kuitenkin oli Planchet huomaavinaan d'Artagnanin suupielissä jotakin hymyn värettä äänettömänä hyväksymisenä hänen määritelmälleen. Se rohkaisi häntä kysymään:
"Nukutteko, herra d'Artagnan?"
"En, Planchet, en edes nuku", vastasi muskettisoturi.
"Minua kovasti surettaa, kun sanotte edes ", pahoitteli Planchet.
"Ka, miksi? Eikö se ole siisti sana, Planchet?"
"On toki, herra d'Artagnan."
"No, missä vika?"