"Nuori mies", virkkoi hän, "tunnen täkäläisestä kellarista erään vouvray-viinin, — luulenpa…"
Raoul hyökkäsi huoneesta palvellakseen herttuaa. Tällävälin herttua tarttui Atoksen käteen.
"Mitä tahdotte hänestä tehdä?" hän kysyi.
"En mitään nykyisin, monseigneur."
"Ah, niin, minä tiedän; siitä asti kun kuningas rakastaa… la Vallièrea."
"Niin, monseigneur."
"Se kaikki on siis totta?… Luulen hänet tunteneeni, sen pikku Vallièren. Hän ei ole mielestäni kaunis…"
"Ei, monseigneur", myönsi Atos.
"Tiedättekö, ketä hän minusta muistuttaa?"
"Muistuttaako hän teidän korkeuttanne jostakusta?"