Ja liidellen keijukaista keveämpänä hän nousi suojaansa Raoulin häntä seuratessa. Siellä hän sulki ovensa ja sanoi jättäen kamarineidolleen viitan, jota hän siihen asti oli pitänyt käsivarrellaan:
"Te etsitte herra de Guichea?"
"Niin mademoiselle."
"Minä menen kohta pyytämään häntä tänne, kun olen ensin puhellut kanssanne."
"Olkaa niin hyvä, mademoiselle."
"Oletteko minulle vihoissanne?"
Raoul katseli häntä hetkisen, luoden sitten silmänsä alas.
"Olen", virkkoi hän.
"Te luulette, että sormeni ovat olleet mukana juonessa, josta aiheutui suhteenne rikkoutuminen?"
"Rikkoutuminen!" toisti Raoul katkerasti. "Oi, mademoiselle, suhde ei voi särkyä siellä, missä ei koskaan ole rakkautta ollutkaan."